23.1.2013

PIPO





Viimeksi Kerästä kassiini päätyi silkkipaperiin käärittynä ihanaa Rowanin villa-alpakkasekoitusta. Langoista syntyikin ensimmäinen tekemäni pipo.

15.1.2013

PERITTYÄ





Täytyy myöntää, että suvussani on paljon taitavia ihmisiä.

Isäni teki meille joululahjaksi lammaspenkin. Yllätti vielä tekemällä sen kesämökin korjattavasta hirrestä. Kierrätysdesignia sain siis, jee! Isäni käsissä puu muovautuu esineeksi kuin esineeksi, joskus vähän isommaksi rakennukseksikin. Meitä yhdistääkin rakkaus puuhun ja työkalujen pysyminen kädessä.

Siskoni innostui tekemään minulle joskus, ehkä vuonna -99, pitkät villasukat. Vasta viime vuonna tajusin, että minullahan on aivan mahtavat sukat! Ah, ne on ihanat! Suunnitteli hän aikoinaan hienot lapasetkin. Yläasteikäisenä kopioin kuvion ja väitin käsityötunnilla sen olevan itse suunnittelemani. Ja että, kyllä hyvän numeron niistä lapasista sainkin. Voisinkin haastaa E:n takaisin puikkojen ääreen. Sieltä varmasti syntyisi taas jotain aikaansa edellä olevaa.

Äitini isä teki 50-60-luvulla mainoksia kyläkauppaan. Yksi hänen viimeisistä töistä on tämä ihana luonnonkermamainos. Veikkaanpa, että silloiset kermat ja maito olivat paljon maukkaampia ja terveellisimpiä kuin nykyiset teollisesti tuotetut tuotteet.

Piirustustaitoja en valitettavasti perinyt, en nimittäin osaa piirtää ollenkaan vaikka kovasti haluaisinkin. Sen sijaan tekstiilityöt taittuivat myös äitini äidin käsissä. Mummon entiset puikot kilisevät tuvassani vielä tänä päivänäkin.

9.1.2013

KETTUPUUHKA





Tämä kettupuuhka saattaa joku päivä ilmestyä jonkun pikkuneidin postilaatikkoon. Ohje Muumurulta.